Television minisarjat

Keskustelua elokuvien tv-esityksistä ja mielenkiintoisista ohjelmista. Myös vinkit katsomisen arvoisista ohjelmista ovat enemmän kuin toivottavia.
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5906
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Television minisarjat

Post by Tina DeMona »

Tuli nyt sitten katsottua kohuttu ja kehuttu Chernobyl.
https://www.imdb.com/title/tt7366338/reference
Invictus wrote: Wed Apr 15 2020 12:17 Tuli nyt sitten katsottua monen hehkuttama ja jopa maailman parhaaksi sarjaksi nostama Chernobyl. Ja olihan tämä erittäin hyvä, ei nyt maailman paras enkä ihan 5/5 ole valmis antamaan, mutta erinomainen silti. Tosin kyllä esim. viimeinen jakso alkoi olla sitä 5/5-kamaa.

Sarja pitää otteessaan ja mielenkiinnon yllä alusta loppuun. Painostava musiikki luo onnistunutta lisätunnelmaa ahdistuksen taustalle. Näyttelijät ovat erinomaisia. Kaikkihan jo tarinan suunnilleen tietävät eli ei siitä sen ihmeempiä. Sarja menee alussa itse asiaan eli ydinvoimalan räjähdykseen ja siinä sitten seurataan jälkiseuraamuksia ja Neuvostoliiton ihanan byrokratian rattaita ja silloisen valeuutisoinnin taustoja. Keskeisissä rooleissa ovat Jared Harris ydinvoimalaeksperttinä Legasovina, Stellan Skärsgård neukkujen johtoportaaseen kuuluvana poliitikkona, joka epäonnekseen saa hoidettavakseen pikku katastrofin ja Emily Watson toisena ydinfyysikkona, joka jahtaa totuutta. Muutkin hahmot saavat toki aikaa, etenkin epäonnisen palomiehen vaimo/leski ja jaksoittain joku yksittäinen sivujuonne hahmoineen varastaa huomion. Kuten toiseksi viimeisen jakson sotilaskolmikko, jotka joutuvat metsästämään saastuneen alueen kylissä olevia lemmikki- ja kotieläimä ja päästämään ne päiviltä. Tuostakin episodista saatiin aikaan tunteisiin menevä jakso. Kaiken aikaa taustalla jyllää vain ajatus, kuinka järjetöntä koko homman hoito oli tai kuinka se annettiin päästä edes räjähdyspisteeseen.

Viimeinen jakso keskittyy pitkälti oikeudenkäyntiin, jossa muutama henkilö tuomittiin räjähdyksen vuoksi. Toki varmasti ihan oikea kolmikko sai syytteet niskaansa, mutta suurimmat syyllisethän löytyivät tietysti korkeammalta tasolta, Eikä homma edes tuon oikeudenkäynnin jälkeenkään muuttunut, vaan muutama vuosi meni ennen kuin tarvittavia korjauksia muihin laitoksiin tehtiin. Suurin osa sarjasta perustuu tosijuttuihin, vaikka dramatisointia pitää tietysti aina olla. Hahmotkin ovat oikeisiin henkilöihin perustuvia, paitsi Watsonin esittämä fyysikko saa edustaa isompaa joukkoa Neuvostoliiton virallista linjaa vastustaneita tutkijoita.

Hieno sarja ja hieno maa tuo Neuvostoliitto! Hyvä mieli jää tästä!
Kovahan tämä tosiaan oli. Vaikka yleensä kavahdan näitä liikaa tositapahtumiin nojailevia juttuja, tässä on kyllä sellainen tempaus kyseessä että siitä saadaan puristettua aika uskomattomat määrät draamaa ilman että on kauheasti tarvinnut keksiä joukkoon omiaan. Juuri hahmot tempaavat vaivattomasti mukaansa vaikka järkevästi homma lähteekin käyntiin itse räjähdyksestä, ja opimme itse kustakin kun he tulevat mukaan tarinaan. Ei todellakaan tarvittu mitään puolen tunnin pohjusteluja missä juostaan kukkakedoilla ja pohditaan omia ironiseksi osoittautuvia tulevaisuuden toiveita vaan loistavat näyttelysuoritukset ja kerrassaan upea kirjoitus saavat hahmot pysymään tajuttavina ja kiinnostavina alusta alkaen.

Yllättävän paljon tässä puhuttiin ihan yleisestä ydinvoimaloiden tiedepuolestakin, ja tämän mielenkiintoisena pysyminen on itselle se ehkä kaikkein järkyin juttu. Touhu pelittääkin välillä kuin joku jännitysmysteerio missä räjähdyksen syitä ja seurauksia aprikoidaan. Aiemmin tapauksesta lukemani kirja ja näkemäni dokumentit tuppasivat keskittymään enemmän juuri niihin kyläläisiin; tässähän niitä oikeastaan edustaa vaan se palomies ja se sen vaimo. Tämäkin on ihan mielekästä, koska kyseessä on kuitenkin ne isommat kuviot hävityksen ympärillä ja eihän ne pripyatilaiset niistä mitään olisi ymmärtäneet. Sitä sotilaiden kummaa touhua kylän mummoja häätäessään ja elikoita ammuskellessaan olisi tosin ehkä seurannut jopa himpun enemmänkin. Käsittääkseni jossain vaarallisen vyöhykkeen laitamillahan asuu vielä nykyäänkin - tai ainakin vielä joku kymmenen vuotta sitten - jotain supersitkeää porukkaa jotka piiloutuivat sotilailta eivätkä suostuneet poistumaan kotoaan jonkun sellaisen takia, mitä eivät itse ymmärtäneet.

Jännää myös, että vaikka tässä pohjimmillaan on kysymys ihmisen kädettömyydestä, vastuun välttelystä ja loputtomista valheista, mukana on myös uhrautuvaisuutta ja sankaruutta. Niinkuin varmaan oikeastikin oli. Esimerkiksi yhdet lempisivuhahmoistani, nämä hiilikaivosmiehet mitkä lähtivät hommiin täysin tietäen, että ei varmaankaan hyvä heilu terveysmielessä sen jälkeen. Silti reilulla duunarimeiningillä kaiken ytimeen. Ei kyllä varmasti olisi oma kantti kestänyt.

Myös itse kiinnitin huomiota sarjan scoreen, ja kah: vastuussa olikin Hildur Guðnadóttir eli muija myös Jokerin musisointien takaa. Tästäkin naisesta kuullaan varmasti vielä muuallakin. Myös visuaalisesti todella hieno sarja; lavastukset ovat mega-komeita ja Latviassa jonkun hylätyn, aikakaudelle sopivan ydinvoimalan luona oltiin käyty kuvailemassa. Näistä olisi voinut näyttää vaikka vähän dokkaripätkääkin, valitettavasti blurayn lukuisan kuuloiset bonusmateriaalit olivat melkoisia mainosfluffimitättömyyksiä.

Juu, kyllähän tämä hyvä oli. Ja suositukset ihmeessä. Sarjahan sai paljon kiinnostusta myös Nyky-Venäjällä, vaikka sitten jotkut (vieläkin) neukkujen touhuun patrioottisemmin virittäytyneet tahot kuulemma paheksuivatkin. Joku tv-kanava olisi ilmeisesti väsäillyt oman versionsa tapahtumista, missä CIA-agentti soluttautuu voimalaan sabotoimaan! Jollain perverssillä tavalla kiinnostaisi tuokin projekti nähdä.
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5906
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Television minisarjat

Post by Tina DeMona »

Kuten toisaalla mainitsin, olen lukenut Ursula Le Guinnin Maameren Tarinat -kirjoista kaksi ensimmäistä nyt viime aikoina, ja hyviä, tavallisesta poikkeavia fantasiasatujahan nuo tosiaan ovat olleet. Jopa siinäkin määrin, että nähtävästi uniini alkoivat tursuilla. Päätin nyt sitten katsoa sattumalta kaapistani löytyneen minisarjan samasta aiheesta.


Earthsea
https://www.imdb.com/title/tt0407384/reference

Ja siis... hyi kamala. Hyi helvetti. Hyi, ihan vaan hyi. Hyi vittu. Mitä paskaa minä juuri katsoin? Ei saatana...

Julkaisualustana toimi ainainen laadun tae, Syfy Channel joten oli ehkä väärin odottaakaan mitään edes etäisesti järjellistä. Vaan minähän ihan, halpuuksineen kaikkineen, tykkäilin siitä niitten Dune -minisarjasta 2000-luvun alusta. Mutta tämä... tämä saa jopa kaiken maailman Megapiranhat sun muut tuntumaan ihan saatanan kovilta mestariteoksilta ynnä elokuvataiteen ylimmiltä saavutuksilta.

Ja minähän aina puolustelen filmaajien oikeutta adaptoida niitä teoksia, tehdä niistä oikeasti uudessa mediamuodossaan paremmin toimivammat. Mutta tämä nyt ei toiminut missään muussa kuin varoittavana esimerkkinä ynnä häväistyksenä. Mikä järki on edes tehdä minisarjaa jostakin jos siitä varmoin ottein ja lähes väkivalloin poistaa ihan kaiken mikä tarinasta alun pitäenkin tekisi adaptoimisen arvoisen? Jonkin näin omintakeisen ja erikoislaatuisen latistaminen paskaksi viiden ruplan Lord of the Rings- ja Harry Potter -jäljitelmäksi on suorastaan kuvottavaa.

Se koko tämän tarumaailman ominaispiirre eli sijoittuminen pienille saarille keskelle loputonta merta on tässä korvattu perus fantasianiityillä joita parissa, kolmessa kohtaa pippuroivat selkeästi samana iltapäivänä kuvatut jollailut ohjaajan ankkalammikolla. Mitään meren armoilla elämistä ja rantatuiskukulttuurihommeleita on ihan turha odottaa. Sama hutuistaminen koskee kaikkea muutakin: miksi kaikki puvustus on tarvinnut koota siitä, mitä RopeConin Kaubamajasta on edellisenä kesänä irti lähtenyt? Miksi kaiken tarvitsee näyttää Asylum-keskiajalta? Eikö sellaista ole jo maailmassa ihan riittämiin? Hitusen ehkä jossain jopa paremmin toteutettunakin? Kuvaillessani jotakin näin mielikuvituksetonta "fantasiaksi" oksennus ihan valehtelematta nousee kurkuuni.

Olen valehtelematta nähnyt Lord of the Rings -pornoparodioitakin joissa keskitytään enemmän ja paremmin uskottavan maailman luomiseen ja henkilöhahmojen rakentamiseen. Tähtikaartina on toki lukematon liuta mitäänsanomattomia pallinaamoja, joista pallinaamaisimpana kaikista arvon päähenkilömme, ikuisesti muista rantapummeista lainelautailemisreissulla eksyneen oloinen purkkirusketuskarbaasi.

Muutenkinhan ainakin ne kaksi kirjaa, joita olen lukenut (joihin tämä silsa siis juuri perustuu) ovat juurikin kasvutarinoita, joissa päähenkilömme kehittyy lapsosesta aikuisuuteen. No ei tässä, kun se sama blondi rasvalettihän se on alusta saakka. Toki, en nyt kyllä tämän taitotason tietäen mitään lapsinäyttelijöitä tähän olisi ehkä kaivannutkaan, mutta olisiko sitten ollut liikaa pyydetty, että dialogia ynnä muuta toimintaa olisi muokattu sen verran, etteivät 30+ nuorisomme kuitenkin jatkuvasti käyttäytyisi kuin 12-vuotiaat? Se kun on vähän noloa ja tyhmää. Toimihan se juu Suspiriassa mutta Dario Argenton ja tästä urhoollisesti vastuun ottavan nenänkaivajan välillä lienee jonkinasteinen laatuero.

Toki hahmoista on myös tehty juuri niin ihanan tökerön yhden luonteenpiirteen pahvihahmoja kuin mitä ne kirjat ah niin miellyttävästi kaikin keinoin pyrkivät välttelemään. Plussaa toki myös sterotyyppisella, 80-luvun komediasta muistuttavalla homoaksentilla puhuvasta CGI-lohikäärmeestä, enpä olisi uskonut tuollaiseenkaan tänä iltana törmääväni. Toki myös joku tosi aneeminen pahiskin on tarvinnut sarjaan luoda - ikään kuin niissä toismaailmallisissa uhkissa ja eri kulttuurien yhteensopimattomuuksissa ei olisi ollut kylliksi draaman ainesta - ja tämä Jeremy Ironsiksi Jeremy Ironsin paikalle haluava vatupassi ei saa muuta tehdä kuin naureskella maanisesti viiksiään kieputellen jokaisessa kohtauksessaan. Joita on muuten ihan vitun paljon. Vaikkei niillä ole mitään pointtia tai merkitystä.

Ehkä kaikkein tökeröintä on silti se, mitä on tehty sen kakkoskirjan lokaatiolle, Atuanille, kummallisine ja oikeasti kiehtovine, uskonnollisine yhteisöineen ja näiden omintakeisine sääntöineen. Elokuvassa samaa virkaa toimittaa joku keskiaikaisiin prinsessavermeisiin verhoutunut Barbie-nukkekonventio jotka löysästi veistelevät jotain Kaksipäisen Kotkan Varjossa -hovijuonitteluja keskenään. Kuinka vahvasti voi katsojaansa aliarvioida? Ymmärrän, että tämä on nuorten leffa mutta jeesus saatana. Vittu, Teletapeissakin on enemmän syvyyttä ja järkeä kuin tässä touhussa. Jos olisin nuori, minua vituttaisi ehkä vielä enemmän.

Ja koska Harry Potterkin oli tosiaan kova juttu lapsosille siinä jossakin vaiheessa, totta kai myös niillä leffoilla täytyy rahastaa tekemällä siitä maagikoulusta niin suora Tylypahka-kopio kuin vajaavainen budjetti (ja tekninen osaaminen) vain antaa myöten. Niinkuin ne Potter-leffat eivät jo sinällään olisi tarpeeksi inhaa väsyneisyyttä.

Ai niin, palkkashekkiä ilmeisesti jossain kuussa vajaaksi jäänyt Danny Glover on roudattu muutamaan kohtaukseen johonkin kukkapuskaan tuijottelemaan taivaita ja horisemaan joutavia. "I'm too old for this shit"; niin me kaikki, ystävä kallis. Tuotoksella on myös kunnia sisältää todennäköisesti kämäisin kahden jaksonsa katkoksen cliffhanger mitä on millään sarjamuotoisella teelmyksellä vielä tähän ikään mennessä vastaan tullut.

Ja jos luulitte, että Syfy Channelin muutenkin kuuluisat, sysipaskat CGI-efektit ovat juuri niin paskoja kuin voi kuvitellakin, erehdytte - ne ovat vielä paskempia! Ihan oikeasti, en ollut uskoa silmiäni kun ensimmäinen hieno maisemakuva mistä lie Linnanmäen keskiaikavekkulasta iskettiin silmilleni. Ja koska tyylitaju asuu meissä, on elokuvan sisältämä magia juuri sitä nolointa ja kamalinta eli hirviömäisiä valopalloefektejä jotka sitten tekevät kaikkea hassua ruudulla koska sellaisen kuvaaminen on niin helppoa. Nörtit taikokoot tietokonejuttujaan sitten myöhemmin siihen! Hyvä siitä tulee! Piu pou sanovat lasersalamat ja kaikki on helppoa silloin kun käsikirjoitus siihen suo luvan! Kauheuden viimeistelee kuvaan jostain syystä halki koko tuotoksen ängätty ihme uniharsofiltteri jonka fuktiota en edes rohjennut arvailla.

Hirviömäinen, toistan: hirviömäinen tekele. Kolme tuntia silkkaa juosten kustua piinaa. Edes Postman ei välttämättä sattunut ihan näin paljon, ainakaan minuuteissa mitattuna. Se 2000-luvun alun Dungeons & Dragons -leffakin oli sentään muistettavalla ja mielikuvituksekkaalla tavalla tyhmä ja huono. Plus näytti tähän verrattuna varsin ammattimaiselta! Ja siinä oli mainittu Irons sekoilemassa, ja Bruce Payne pasteeraamassa ympäriinsä niine sinisine huulineen. Siitähän on hupia koko perheelle, ainakin jos minkäänlainen kalkkunaelokuva on sydäntä lähellä. Tästä ei pysty löytämään mitään huvittavaakaan vaan mieli jää yksin huhuilemaan kuin vangittu orja holvihautojen labyrinttiin.

Ennemmin katsoisin Dungeons & Drangonsin 17 kertaa peräjälkeen ilman kusitaukoa kuin tämän häväistyksellisen ripuliroikon enää ikinä uudestaan. Mieluummin sairastun koleraan ja paskannan suoleni ryynisuikaleina ulos kuin kajoan tähän DVD:hen muuten kuin viedäkseni sen suojahansikkaita käyttäen divariin. Jopa suoraan videolle -kauden Ulli Lommel alkaa vaikuttaa varsin pätevältä tekijältä.

Vittu.
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5356
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Television minisarjat

Post by aTomiK »

Kiitokset tuon roskan läpikäynnistä ja varoituksen sanoista. Itelläkin hyvät muistot tuosta kirjasarjasta.
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5906
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Television minisarjat

Post by Tina DeMona »

aTomiK wrote: Mon Mar 15 2021 8:31 Kiitokset tuon roskan läpikäynnistä ja varoituksen sanoista. Itelläkin hyvät muistot tuosta kirjasarjasta.
Cool! Minulla on vielä se kolmaskin kirja, pitäisi jossain vaiheessa avata sekin kunhan kerkeää.
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5906
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Television minisarjat

Post by Tina DeMona »

Taas HBO:ta. Tällä kertaa suhtautuminen kuitenkin edellisiin verrattuna melkoiset 180 astetta.

Watchmen (2019).
https://www.imdb.com/title/tt7049682/reference

Vittu mitä paskaa. En todellakaan olisi odottanut tällaista tööttää HBO:lta - Game of Thronesin osittain aiheestakin parjattu 8. tuotantokausi alkaa näyttää melkoisen mestarilliselta. Vielä vähemmän tätä olisin osannut odottaa melko loistavan Leftoversin tekijöiltä vaikka sarjoilla tietyt samankaltaisuutensa onkin. Alkuperäisteoksen mainoslause "Who Watches the Watchmen" ei ole kuitenkaan koskaan tuntunut yhtä ironiselta.

Ai niin, tämähän löi jotain HBO:n katsojaennätyksiä kuulemma ja IMDB:n keskiarvosana on tällä hetkellä 8,1.

Huokaus.



Mutta ennenkuin päästään asiaan pitää kai (vaikka vituttaakin) nostaa esille että tottakai tämäkin on tullut joksikin (sarjan tekijöitä lainaten) "oikeistotrollien" nyrkkeilysäkiksi koska on taas SJW propagandaa tai mitä näitä muoti-ilmauksia nyt onkaan sillä viikolla kaikkien huulilla ollut. Tämä tietenkin tekee minkäänlaisen järjellisen kritiikin kirjoittamisen onnellisen vaikeaksi. Minä kun en ole Ku Klux Klan -kaapua edelleenkään päälleni vetämässä eikä ole homoiluakaan vastaan mitään.

Tehtäköön nyt siis taas kerran ja varmuuden vuoksi onnellisen selväksi että minulla ei todellakaan ole mitään sarjan teemoja vastaan, päin vastoin. Ne ovat aihioita, jotka pyörivät monien mielissä eli on ihan tasan tarkkaan järkevääkin käsitellä niitä erinäisissä, fiktiivisissä tuotoksissa. Myös alkuperäinen Watchmen oli vahvasti kiinni omassa ajassaan ja oli hyvinkin poliittinen teos.

Ero on siinä, että se ei ollut mistään kohtaa näin tylsä ja typerä.


Alan Mooren ja Dave Gibbonsin Watchmen loi oman maailmansa joka oli järjellisesti ja ymmärrettävästi ekstrapoloitu sarjakuvan uudelleenluodusta historiankirjoituksesta. Maailma avautui lukijalle nimenomaan kiinnostavien hahmojen kautta pikkuhiljaa luoden useita "ahaa!" -hetkiä, jotka sitten myös inspiroivat uudelleenlukemiseen.

Tv-sarjan maailma ei oikein ikinä tunnu loksahtavan paikalleen ja vielä vähemmän se tuntuu lainkaan kiinnostavalta. Hassuihin supersankariasuihin pukeutuneet poliisit eivät missään vaiheessa lakkaa vaikuttamasta vain ja ainoastaan naurettavilta niin paljon aikaa kuin näiden perustelemiseen käytetäänkin. Ne eivät tunnu kuuluvan niitä ympäröivään todellisuuteen. Ja tämä jo ennenkuin päästään keijukaissiivillä lentäviin salakuvaajiin ja hologrammien kanssa kommunikoivaan rotumuseoon. Tätä todellisuutta on vain mahdoton ottaa vakavasti ja siihen on näin ollen mahdoton sijoittaa itseään.

Kaikki tämäkin olisi vielä ihan se ja sama jos draama toimisi. Kuten sanoin, alkuperäisessä Watchmenissakin juuri kiinnostavat, monitahoiset hahmot vetivät lukijan maailmansa sisälle.

Tässä meillä on ehkä tympein päähenkilö ihan pieneen hetkeen. Tiedän että Regina King on ihan pätevä näyttelijä - tuttu mm. juurikin mainitusta Leftoversista, jossa esitti ihan oikeaa hahmoa. Tätä on kuitenkin perin vaikea uskoa nyt puheena olevaa teelmystä katsomalla. Kai tälläkin karaktäärillä pitäisi paperilla olla jotakin kiinnostavia juttuja, mutta ikinä niistä ei löydy minkäänlaista tartuntapintaa jolloin tästä voisi jotenkin piitata. "Miksi me seuraamme juuri tätä eukkoa?" kysyy katsoja useaan kertaan itseltään etenkin ensimmäisen neljän jakson aikana. Se on vaan erityinen ja erityislaatuinen koska kaikki sanovat että se on. Tämä muuttuu suuresti naurettavaksi lopun "hienojen" tvistien aikana: miksi kaikki tämä tapahtuu juuri tälle tyypille? Koska se sattuu olemaan sukua eräälle toiselle hahmolle?

Sitä vastoin toinen tärkeä naishenkilömme; vanhaksi, kitkeräksi FBI-akaksi muuttunut Silk Spectre josta on yritetty tehdä niin väkivalloin siistiä ja coolia, lainattavien repliikkien automaattia ettei toista, on taas yksi ärsyttävimmistä henkilöhahmoista aikakausiin. Hahmon jokainen laushdus on sellaista Wannabe- Alan Mooreilun "hei olen minäkin Quentin Tarantino -leffoja joskus nähnyt" -tekonäppäröintiin sekoittavaa väkinäisyyttä että myötähäpeä on taattu. Etenkin tämän keskustelun päähenkilömme kanssa saivat kirjaimellisesti selkäpiini karmimaan.

Vielä parempi haaske meidän kaikkien rajallista aikaa ja resursseja on sarjamme mystinen aasialaistohtorieukko jonka taustatarina ja lopun pelleily sukeltaa jo sen laadun ufoiluihin ettei välillä tiennyt katseliko Monty Python's Flying Circusta vai mitä. Minä pystyn niin näkemään miten ne ovat siellä kirjoittajien retriitissään hihkuneet martiinilasiensa yli kuinka "tätä tyyppiä tullaan niin cosplayaamaan ensi vuoden Comic Conissa, LoL". Luonnollisesti kukaan näistä ei tunnu missään vaiheessa oikealta ihmiseltä saati, jälleen kerran, tarjoa minkäänlaista takaporttia siihen, miksi meidän olisi tarve kiinnostua kenestäkään heistä.

Jeremy Ironsia oli kyllä ihan hauska nähdä. Mutta voi vittu sekin on osannut supersankarituotoksensa valita: ensin ne Zack Snyderin Batman VS. Superman -perseraiskaukset ja sitten tämä. Ironsin hahmon nimeä pidetään uskollisesti salassa ensimmäiset kolme jaksoa - en ymmärrä että miksi, koska kuka tämä nyt on olevinaan on melkoisen selvää heti ensimmäisestä kuvasta alkaen ja varmasti sen jo tästä tekstistäkin pystyy sarjakuvan edes kerran lukenut päättelemään. Irons elää omassa David Lynch -tekotaidesekoilu-universumissaan jossa haavikalastaa sikiöitä kasvattaakseen näistä itselleen palvelijoita vain murhatakseen heidät omaksi huvikseen esittämissään näytelmissä Dr. Manhattanin synnystä. Sitten ammutaan katapulteilla ja metsästellään biisoneilla. Millään tästä ei tietenkään ole mitään virkaa muun juonen suhteen.

Näissä kohtauksissa onneksi kuitenkin esiintyy myös hömppäsarja Sleepy Hollow'sta tuttu Tom Mison. Kertookin jotakin Watchmenin laadusta että oikeasti kaipailin tuon tolvanan teinioopperan pariin koska se oli sentään hupaisalla tavalla sekavaa, huonosti mietittyä hölmöilyä. Tätä on välillä mahdoton uskoa aikuisten aikuisille tehdyksi, vakavia yhteiskunnallisia aiheita pohtivaksi tapaukseksi - tarpeettomista shokkiefekteistä huolimatta.

Paskimmillaan sarja on tosiaankin niissä ensimmäisessä neljässä jaksossaan ja sitten viimeisessä kolmessa. Nuo neljä ekaa etenkin olivat melkoista työtä ja tuskaa päästä läpi - eihän niissä tuntunut tapahtuvan yhtään mitään. Vaikka paperilla ties mitä jänniä teemoja ja selkeitä viihde-elementtejä oli ruudulla jatkuvasti. Mutta sehän se tässä onkin pöyristyttävää, kuinka Chernobyl sai jotakin niin uskomattoman tylsää kuin tiede ydinvoimalan takana tuntumaan jännittävältä ja kiinnostavalta; tämä ei onnistu siinä kaikkine, uskomattomine teemoineen ja ideoineen ja hahmoineen.

Viimeiset kolme jaksoa menevät sitten aivan uskomattomaan ääliötvistien idioottiaivomyrskyyn missä jokainen aiemmin ruudulla edes vilahtanut yksityiskohta yritetään väkivaltaisesti saada sopimaan yhteen jonkinlaiseen kokonaisuuteen. Mikään patsas ei voi olla vain patsas eikä mikään maalaus vain maalaus vaan kaikki on osa jotain uskomatonta ihme megaässäilysuunnitelmaa ja M. Night Shyamalanin märkää päiväunta. Moore sai kaiken tällaisen tuntumaan niin uskomattoman luontevalta, tämä tuntuu juuri siltä kuin teillä olisi palasia viidestä eri palapelistä ja mukana vielä Afrikan Tähden Rosvo sekä pari pelikorttia, ja sitten vaan päättäisitte vaivalloisesti tussikynää käyttäen värittää niiden alla olevan pöydän sen näköiseksi että ne kaikki muodostaisivat yhteisen kuvan.

Se mitä yhdelle Watchmenin alkuperäishahmoista on tehty on suorastaan häpeällisen epäloogista ja hatusta vedetyn oloista. Myös päähenkilömme koko "olenpa supersankari ja perheeni on vaarassa" -juttu on niin uskomattoman nähty. Etenkin kun lopun todella ääliömäinen tvisti olisi ehkä pystynyt jopa toimimaan jos näistäkin hahmoista olisi piitannut johonkin suuntaan, mutta selkeästi niitä on kiviriipoitettu katsojan nilkassa vain siksi, että sitten päästään vetämään mattoa alta. Loppu luottaa varmaan seitsemään erilaiseen "hei tämä on periaatteessa scifi-universumi, voimme keksiä mitä tahansa mitä käsikirjoitus juuri sillä sekunnilla tarvitsee" -deus ex machinaan jotka eivät mitenkään sovi yhteen aiemmin establisoidun todellisuuden, saati sitten Mooren alkuperäisteoksen, kanssa.



Klassisen hampurilaismallin yläpulla uhkaa kasvaa melkoisen suureksi. Mainittakoon nyt kuitenkin sitä pihviäkin tarjotaksemme että niitä hyviäkin puolia löytyi.

Sarjassa oli tosiaankin yksi ihan vallan hyvä, ettenkö jopa sanoisi todella hyvä, jakso. Se nimittäin tarjoaa meille ihan ymmärrettävän, mielenkiintoisella taustatarinalla varustetun hahmon, jolla sitten on jaksossa oma, fiksu kaarensa ja paljon pieniä, hillittyjä käänteitä siellä seassa. Minä ymmärsin mikä tämän hahmon ongelma on ja mikä sitä ajaa. Tuollaisia normaaleja hahmojuttuja minkä voisi kuvitella olevan melkoisen selviö kirjoittajalle kuin kirjoittajalle. Vaan eivätpä juuri näkyneet muissa jaksoissa. Sarjan viides jakso tuntuikin siis kuin olisi katsonut jotain ihan oikeaa televisiosarjaa.

Myös tätä seuraava, ihkaensimmäisen naamiokostajan, The Hooded Justicen, taustaa valoittava ja vahvasti uudestikirjoittavakin jakso oli ihan jees. Tämän hahmon muutokset eivät olleet häväistyksellisiä, sillä ne olivat oikeasti nokkelia ja vieläpä tuntuivat jotenkin alkuperäisteoksen ideoiden ja hengen mukaisilta. Toki tämänkin koko stoorin olisi helposti kertonut noin viidessä kohtauksessa mutta jos vaihtoehtona on lisätylsäily pallinaamapäähenkilöidemme kanssa en valita. Muutenkin aina kun sarjassa ollaan menneisyydessä on paljon isommat mahdollisuudet että kohtaus on ainakin ihan asiallisesti luotu.

Myös pieni kehu sarjan niukalle, new retro wave -soundeja viljelevälle scorelle jossa oli ajoittain ihan fiilistä ja meininkiä. Sitä vastoin biisien käytössä astutaan taas typeryyteen.

Musiikillahan on tärkeä osa tarinankerrontaa niin sarjakuvassa kuin vuoden 2009 leffassakin, ja sarja yrittää tehdä vähän samaa, mutta tekee sen todella huonosti. Vai millä lailla tarinaa vie eteenpäin kohtaus jossa eukko menee huoneeseen, käskee ääniohjatun ihmetietokoneensa (koska tottakai sillä on sellainen) soittaa Devoa vain jotta sitten taas alle kolmessa sekunnissa laittaa sen taas kiinni kun joku tulee koputtelemaan ovelle? Edes YouTuben tekijänoikeusalgoritmi ei olisi ehtinyt värähtää tuosta. Mutta saittepa name dropattua! Muutenkin kaikkia helppoja tunteisiinvaikutuskappaleita on ängetty raidalle lähes Suicide Squadin mieleentuovasti - jos Zack vitun Snyder on teihin verrattuna hienovarainen ja tyylitajuinen kannattaisi oikeasti alkaa epäillä tekemisiään.



Minä oikeasti kovasti halusin tykätä tästä. Onhan se mukavaa että nyt kun supersankarit ovat niin pinnalla, syntyy myös kaikkea mikä pyrkii niitä vähän riipimään ja genren konventioita purkamaan. Watchmen vielä aloitti tuon koko ajattelun sarjakuvien maailmassa joten ihan oikein että sillekin sijansa tässä uudemmassa käänteessä annettaisiin. Mutta ei todellakaan näin.

Jos verrataan vaikkapa The Boysiin, ero on kuin yöllä ja päivällä. Boysissakin on otettu nykymaailman juttuja ja sijoiteltu ne osiksi sarjan omaa maailmaa mutta tehty tämä pieteetillä ja niin, että katsoja kaiken aikaa pysyy mukana siinä mitä haetaan ja mitä ollaan tekemässä. Sen hahmojen suhteet ja etenkin päähenkilön isä- / poikasuhde Simon Peggin kanssa myös osoittaa miten tällaisia juttuja kannattaa kirjoittaa. Miten tasapainottaa harmaita moraalisävyjä samaistuttavuuteen ja emotionaalisiin resonansseihin. Onkin järkyttävää, miten laadustaan tunnettu HBO saa perseensä ojennettuna itselleen joltain helvetin Amazonilta.

Minulle Watchmen -sarja oli ilmeisesti vähän samaa kuin Star Trek: Picard tuntuu olevan kovan linjan trekkereille: vastakkaisesta lip servicestä huolimatta tarkoituksenmukaisen tuntuiselta iskulta vasten alkuperäisen fanien - ja tässä tapauksessa jopa tekijän - kasvoja. Kaikki alkuperäisen hienoksi tehneet nyanssit ja moniulotteisuudet on kaadettu vessanpyttyyn ja korvattu tekijänsä nänninvääntelypitoisella julistuksella ja omiin jalkoihinsa jatkuvasti kompastelevalla tekonokkeluudella. Ymmärrettävien, kiinnostavien päähenkilöiden sijaan eeppiseksi tarkoitettu mutta omassa holtittomuudessaan omaan peräaukkoonsa solahtava finaali jonne pääsemiseksi tarvitsi myös ikävästi Last Jedin mieleentuovasti paskoa kaikki sitä ennen luotu.

Vaikka Snyderin suorasta adaptaatiosta ihan tykkäänkin, olisi ehkä vaan kannattanut kuunnella Alan Moorea hänen sanoessaan, että jotkut jutut kannattaisi vaan jättää rauhaan. Toki lausahdus on tekopyhä kaverilta joka on itse useasti urallaan varioinut muiden luomuksia mutta siinä on jälleen kerran se ero, että Moore ihan oikeasti jos kuka tietää mitä tekee. En puhu edes pelkästä tarinankerronnasta tai huisista ideoista vaan siitä, miten ne sitoo yhteen ja paketoi yleisölle. Jos mikään ei tunnu miltään on aika se ja sama kuinka villejä visioita joku on kirjoituskoneellaan naputellut.

Sen sijaan Dave Gibbonshan on tätäkin kehua retostellut ja tuntuu muutenkin auliisti antavan nimensä mihin tahansa mistä saa vastalahjaksi kottikärryllisen rojalteja. Siitä sitten päädytäänkin kaiken maailman sarjakuvamaailman Before -; After- ja Simultaniously with Watchmeneihin ynnä muihin The Comedian Vs Batman -hirvittävyyksiin joiden kanssa tämä sarja seisookin aika lailla samalla oleellisuuden tasanteella.

Kyllähän minä nyt toki ymmärrän että raha kelpaa. Mutta jos nyt ihan rehellisesti puhutaan ja ihan hra. Gibbonsin taiteellista panosta (saati kuvallisia kykyjä) väheksymättä, kyllähän joku muukin olisi Watchmenin tarvittaessa voinut piirtää. Ilman Moorea ei koko tätä juttua olisi todellakaan olemassa joten tällainen "no haista vittu sitte" -asenne myöskin jurppii vanhaa fania. "On se Alan vaan niin hassu kun se vaan möksöttelee siellä Englannissa eikä suostu tätäkään edes katsomaan!"

Olisinpa uskonut Alania.



Se vielä, että jos Birds of Prey oli aTomiK:n mielestä liian osoitteleva viestiensä kanssa, kovasti haluaisin kuulla mielipiteensä tästä teelmyksestä. Tässä kun ei ollut mitään niitä hyviä puolia - no, mitä nyt ajoittaista väkivaltaa mutta sitäkin kohti piti vaeltaa aina se sata vuotta jonninjoutavan verbaalimasturbaation sellofaaniviidakossa. Pari lesboa olisi myöskin piristänyt sarjaa kummasti; olisipa ollut edes jotakin päiväuneksimista samalla kun tyhjät, ontot kuvat vaeltavat näkökentän halki.
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
Exterminator
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Posts: 9679
Joined: Fri Aug 08 2008 9:17

Re: Television minisarjat

Post by Exterminator »

^ Siinä tuli perusteellista arviointia :bravo: Ja hitto, jos aiheensa puolesta ilman muuta kiinnostava sarja kompastelee... mutta jos tämän jostain käsiinsä saisi, olisihan se vilkaistava. Oleellisempaa toki olisi lukea Watchmen ensin, kyllä minä vielä!

Tuosta kytköksestä Leftoversiin ei ollutkaan mitään tietoa, vähän taas viisastui.
-You have a huge fucking dick!
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5906
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Television minisarjat

Post by Tina DeMona »

^Sarjakuvaa ehdottomasti suosittelen. Ansaitusti klassikko vaikkei edes oma Moore -suosikkini olekaan.

Ja itse taisin sarjankin nähdä Prismassa jo alennettuun hintaan. En kyllä katsonut paljonko se oli kun sen jo omistin.
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5356
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Television minisarjat

Post by aTomiK »

Onhan tuo ollut lähellä klikkausta ostoskoriin parikin kertaa mutta sitten tulee aina mieleen lukemani negatiiviset kommentit eikä tuo Tinan arvio ainakaan enempää innostanut sarjaa hankkimaan :)

Jonkin verran kiinnostaa toki tällaisena epäonnistumisenakin katsella mutta viitsiikö tuohon sitten uhrata tuntikaupalla aikaa niin saapa nähdä...
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5906
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Television minisarjat

Post by Tina DeMona »

aTomiK wrote: Wed May 05 2021 7:20 Onhan tuo ollut lähellä klikkausta ostoskoriin parikin kertaa mutta sitten tulee aina mieleen lukemani negatiiviset kommentit eikä tuo Tinan arvio ainakaan enempää innostanut sarjaa hankkimaan :)

Jonkin verran kiinnostaa toki tällaisena epäonnistumisenakin katsella mutta viitsiikö tuohon sitten uhrata tuntikaupalla aikaa niin saapa nähdä...
Joo. 9 tuntia tuntui kyllä hyvin pitkältä ajalta tämän parissa.
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
rautapuoli
Sinanjun mestari
Sinanjun mestari
Posts: 3686
Joined: Mon Apr 07 2008 17:57

Re: Television minisarjat

Post by rautapuoli »

Nyt vasta luin Tinan Watchmen-mietinnät ja, kun itsellä oli vielä HBO niin tarkoituksella jätin ton katsomatta silloin tuoreeltaan. Jotenkin siinä haisi palaneen käryä. Heti ilmestyttyä alkoi joka paikasta tursuta onton oloisia ylistyksiä. Eipä siinä. Ehkä joskus vielä sorrun katsomaan. Tiedä, vaikka lopulta kuuluisin niihin ylistäjiin. Tällä hetkellä kuitenkin ainoa motivaattori on Don Johnson. Koska Don Johnson.
Saab 900
Built as a Merc, safe as a Volvo, and so much cooler than a BMW.
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5906
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Television minisarjat

Post by Tina DeMona »

^No, voin onneksesi kertoa, että myös kyseisen kaverin rooli on turha ja ankea. Eli tuskin pelkästään sen takia maksaa vaivaa.
--- Amal shufar, at rrug ---
Post Reply